Vietämme 21.–28.3. Suomen Punaisen Ristin rasisminvastaista viikkoa, jonka aloittaa maanantaina 21.3. kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi. Tämän päivän teema on mitä ajankohtaisin juuri nyt. Ympärillämme lehtien lööpeissä, päättäjien puheissa ja kahvipöydissä nousevat esille pelko ja ennakkoluulot. On liian helppoa vierittää tämän hetken epävarmuus omasta ja yhteiskuntamme tulevaisuudesta muiden syyksi, ja on liian helppoa leimata muualta tulevat vihollisiksi.

Nuorisolain tavoitteena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tämän tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtana nuorisotyössä ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Näiden lähtökohtien taustalla me seisomme, ja koemme, että nuorisotyön lisäksi näiden arvojen tulisi olla keskiössä myös muualla yhteiskunnassa.

Nuorisojärjestöt eri puolilla pääkaupunkiseutua tekevät tälläkin hetkellä vahvasti töitä sen eteen, että mahdollisimman monella lapsella ja nuorella olisi esimerkiksi viikoittainen harrastusryhmä ja mahdollisuus elämykselliseen kesäleiriin. Teemme parhaamme, että toiminta olisi avointa mahdollisimman monelle. Pyrimme siihen, että perheet ympäri pääkaupunkiseutua ymmärtäisivät hyödyn, jonka lapsi tai nuori saa siitä että kuuluu porukkaan, ja saa mielekästä tekemistä toisten lasten ja nuorten kanssa.

Ilahduttavan moni järjestö on käärinyt viimeisen vuoden aikana hihat ja alkanut tarjota tässä uudenlaisessa tilanteessa myös turvapaikanhakijoille eri tavoin toimintaa. On järjestetty kerhotoimintaa lapsille ja nuorille sekä liikutettu aikuisia. On kutsuttu perheitä mukaan tapahtumiin ja käyty hakemassa yksittäiset lapset esimerkiksi mukaan partioryhmän koloiltaan. Järjestöjen kautta on moni vapaaehtoinen löytänyt väylän olla mukana tarjoamassa omaa aikaansa ihmisten kotoutumisen tueksi.

Koemme, että erityisen tärkeää on joka tasolla panostaa erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin, jotka jäävät pysyvästi Suomeen. Heidän kotoutumisensa tulee varmistaa, ja me järjestöt aiomme olla mukana tässä työssä.

Me pääkaupunkiseudun nuorisojärjestöt emme halua antaa pelolle valtaa vaan haluamme sanoa ei rasismille joka päivä, ei vain näin kerran vuodessa teeman mukaisella viikolla. Me tuomitsemme rasistisen puheen ja toiminnan aina.

Mukana kannanotossa pääkaupunkiseudun kolmen kaupungin nuorisojärjestöjen yhteistyötoimijat ja yksittäisiä järjestöjä.

Helsingin nuorisoyhteistyö – Helsinki-team ry
Helsinki-Team on 19 helsinkiläisen varhaisnuoriso- ja ja nuorisopiirijärjestön muodostama yhteenliittymä, joka tavoittaa yli 20 000 lasta ja nuorta toiminnallaan.
Lisätietoja: puheenjohtaja Riikka Nenonen (riikka.nenonen(at)partio.fi, 044-2184344)

Espoon Nuorisoyhteistyö – ENNU
ENNU on 11 espoolaisen nuorisojärjestön muodostama yhteenliittymä, joka tavoittaa yli 6000 alle 29-vuotiasta lasta ja nuorta.

Vantaan Nuorisojärjestöt ry
Vannu ry on 11 vantaalaisen lapsi- ja nuorisojärjestön yhteistyöelin, jonka säännöllisissä toiminnoissa on mukana yli 5000 lasta ja nuorta.

Esbobygdens ungdomsförbund r.f.
Espoon 4H-yhdistys ry
Espoon Demarinuoret ry
Espoon Nuoret Kotkat ry
Espoon Partiotuki ry
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry
Helsingfors Svenska Scouter ry
Helsingin 4H-yhdistys ry
Helsingin NNKY ry
Helsingin NMKY ry
Helsingin Nuoret Kotkat Piirijärjestö ry
Helsingin Vihreät Nuoret ry
Kalliolan Nuoret ry
Kansallinen Lastenliitto – Espoon Aluejärjestö ry
Kansallinen Lastenliitto – Helsingin piirijärjestö ry
Kansallinen Lastenliitto – Vantaan paikallisyhdistys ry
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry
Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry
Partiokannus ry
SDPL Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestö ry
SDPL:n Vantaan aluejärjestö ry
Stadin Nuorisoseurat ry
Vantaan 4H-yhdistys ry
Vantaan Demarinuoret ry
Vantaan Nuoret Kotkat aluejärjestö ry

Helsinki-Teamin opintomatkalle 9.-13.11. Wieniin osallistui 19 jäsenjärjestöjen ja 2 Helsingin nuorisoasiainkeskuksen edustajaa. Opintomatkalla tutustuttiin itävaltalaiseen nuorisopolitiikkaan, lainsäädäntöön, wieniläiseen tapaan jakaa nuorisotyön rahoitus, erilaisiin nuorisojärjestöihin ja heidän käytännön työhönsä. Vierailukohteiden raportointi jaettiin osallistujien kesken. Alla olevista linkeistä löydät kunkin kohderaportin. (Kuvat näkyvät suurempina klikkaamalla niitä.)

wienPetro

WienXtra – Eva Björkestam, Mimmu Mannermaa, Simo Pynnönen

The Association of Viennese Youth Centres – Pirita Laiho, Petro Pynnönen

WienXtra Soundbase – Jyrki Eräkorpi, Ulla Huhtinen, Erkki Laukkanen

Wienin kulttuurivaihdon keskus, Interkulturelles Zentrum – Inari Penttilä, Marko Stenroos

Juvivo – Piia Jurvanen, Kirsi Mäntyniemi-Sipilä

Austrian National Youth Council BJV – Piritta Hakola, Wiking Vuori

Pela Streetworkout – Emma Tcheng, Tino Halttunen

Cinemagic – Tiina Kimari, Pirjo Tolvanen

WienXtra mediakeskus – Mediacenter – Timo Katajamäki, Sami Siltaloppi, Leena Vilkka

Torstain vierailu – ympäristökasvatusta Rumfordschloesll:issa englantilaisessa puutarhassa

http://www.rumfordschloessl.de/

Viimeinen vierailu kohdistui ison englantilaisen puistoalueen (Englischer garten) yhteydessä olevaan ”Natur- und Kulturtreff Rumfordschlössl” ympäristökasvatustaloon.

Kyseessä on toimintamuoto, jossa fyysisesti 200-vuotta vanhassa talossa järjestetään alakouluikäisten iltapäivätoimintaa vapaaseen ympäristökasvatukseen nojaten. Talon työntekijöissä on myös ympäristökasvatukseen erikoistuneita ohjaajia, jotka tekevät mm. ympäri vuoden kolme kouluvierailua viikossa ja käyvät eri luokka-asteen ryhmille pitämässä ympäristökasvatuksen eri teemoilla oppitunteja ja ryhmäytyksiä.

munchen1

Katri ja Samuli ympäristökasvatuksellisen harjoitteen parissa.

Meidän osallistujaryhmä pääsi myös kokeilemaan erilaisia ympäristökasvatukseen liittyviä harjoitteita käytännössä. Ilmoille nousi myös ajatus yhteisestä ympäristökasvatuksen ”pakista”, jota järjestöt ja toimijat voisivat lainata. Esimerkiksi partiolaisilla käytössä oleva liikennepakki on todella suosittu, ja se on helppo tapa viedä olemassa olevaan ryhmään uusia harjoituksia ja uusia näkökulmia.

Ympäristökasvatuksen vastaava ohjaaja Evi oli tehnyt kyseistä työtä jo 20 vuotta, ja oli hienoa nähdä se intohimo ja antaumus, jolla hän ja muut talon työntekijät työtä tekivät. Huolestuttava asia hänen mielestään oli se, että vaikka tieto on lisääntynyt paljon, on selkeästi huomattavissa että ympäristökasvatukseen liittyvä opetus ja aihepiiri on supistunut koulumaailmassa, painotetaan perinteisiä mm. kieliaineita niin paljon että tilaa ei löydy laajapohjaiselle ympäristökasvatukselle. Yleisesti jokaisessa paikassa jossa vierailimme, esiin nousi huoli siitä että nuoriin kohdistetaan koulussa liikaa paineita.

Vierailimme  paikallisessa kulttuurikeskuksessa kuulemassa Münchenin kaupungin lasten ja nuorten foorumista. Se on lasten ja nuorten osallistumistumista osavaltion pääkaupunki Münchenissä edistävä instituutio. Sen kautta järjestetään kaupungin laajuisia hankkeita sekä erilaisia paikkoja ja mahdollisuuksia, joissa lapset ja nuoret (7-16 vuotiaat), voivat sanoa oman mielipiteensä ja vaikuttaa kaupungin asioihin.

http://www.kinderforum-muenchen.de/

Yksi osa koko osallisuuskokonaisuutta on varsinainen lasten ja nuorten foorumi, joka järjestää kaksi kertaa vuodessa kaupungintalolla tapaamisen, johon pääsee lapset ja  nuoret kysymään päättäjiltä asioita. Tämän foorumin varsinainen omistaja on (www.kulturundspielraum.de) mutta he toimivat yhteistyössä kaupungin toimijoiden sekä muiden yhdistysten kanssa.

http://www.ak-kinderundjugendbeteiligung.de/index.php?article_id=1

Yksi konkreettisimmista vinkeistä, joka tältä vierailulta jäi mieleen oli eräänlainen “osallisuusmatkalaukku”. Heillä oli matkalaukkuun koottu valmista materiaalia, joiden avulla voi lasten ja nuorten ryhmän kanssa käsitellä vaikuttamiseen liittyviä teemoja. Miltä kuulostaisi vaikkapa “näin teet mielenosoituksen” tai “näihin pohjiin voit kerätä allekirjoituksia”. Ideana ei ollut tarjota vain tiettyjä valmiita malleja, mutta usein lasten ja nuorten kanssa työtä tekevät kokevat, että vaikuttamista pitäisi pystyä konkretisoimaan jotenkin paremmin. Tämä laitettiin korvan taakse, ehkä ensi vuonna toteutetaan yhteinen järjestöjen ja nuorisoasiainkeskuksen Ruuti-pakki.

Muutoin nämä eri yhdistykset ja toimijat ja projektit sekoittuivat jotenkin niin vahvasti toisiinsa, että oli vaikea hahmottaa kuka oikein on vastuussa, kuka omistaa minkäkin toiminnan ja mistä siihen tulee raha. Pieni selkeyttäminen olisi ehkä paikallaan.

Münchner Kinder- und Jugendforum
August-Exter-Straße 1
81245 München
Tel. (089) 821 11 00
Fax (089) 820 59 78
kinderforum@kulturundspielraum.de

Keskiviikon vierailu – Tchaka elämyspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen koodinaatio, sekä KJR:n erilaisten osallisuusprojektien esittelyä

Tchaka on KJR:n yksi toimintamuodoista joka keskittyy retkeily- ja luonnossa liikkumiseen liittyvien välineiden lainaamiseen, lasten ja nuorten parissa toimivien kouluttamiseen ja kesäleiritoimintojen järjestämiseen. Välineitä eri toimintoja varten on laidasta laitaan aina perusretkeilystä ja ryhmäytymisestä aina vaativiin kalliokiipeilylajeihin saakka. Tchakan kolme työntekijää huolehtivat leirivälinelainaamosta, mutta myös kouluttavat ohjaajia seikkailupedagogisten menetelmien käyttöön ja järjestävät itse kesäleirejä. Tchaka järjestää kaikille avoimia kesäleirejä, nuoremmille viikon mittaisena ja vanhemmille kahden viikon mittaisena. Painopisteenä heillä on erityisryhmät. Koska Saksassa on paljon elämyspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen avulla toimintaa pyörittäviä yksityisiä toimijoita, on tarvetta ilmaiselle tai matalahintaiselle toiminnalle, jota KJR järjestää.

Samalla tavalla kuin Suomessa, nousi vierailun aikana hyvin vahvasti esille turvallisuuskysymykset lasten ja nuorten toimintaan liittyen – kuka on tarpeeksi pätevä nuorten ryhmien liikuttamiseen erityisesti silloin kun kyseessä on hieman extrememmät liikuntalajit. Koska varusteita on tarkoitettu myös esimerkiksi hyvin rankkojen extreme-lajien harrastamista varten, kiinnitetään lainaustilanteessa ohjaajien pätevyyteen ja tiettyihin vaadittaviin koulutuksiin huomiota.

Kuten aikaisemmissakin kohteissa, tuntuu turvallisuuskysymys nousevan aina esille ensimmäisten kysymysten joukossa (seuraavat kysymykset koskevat sitten sitä kuinka monta työntekijää on palkattu ja kuinka paljon rahaa on käytettävissä.)

Elämyspedagogiikasta puhuttaessa työntekijät korostivat hauskanpidon merkitystä, mutta he toivat esiin elämyspedagogiikan problematiikkaa jossa kuka tahansa voi sanoa olevansa ”elämyspedagogi” ilman että ymmärtää menetelmän taustalla olevia kasvatuksellisia näkemyksiä.

Elämyspedagogiikka käsitteenä ei ole Suomessa kovinkaan usein käytössä, vaikka esimerkiksi erilainen leirityö on tätä parhaimmillaan. Elämyspedagogiikassa kokemuksellinen oppiminen on suuressa merkityksessä ja ajatuksena on se, että kokemalla yhdessä asina ja purkamalla sen, tapahtuu kasvamista. Elämyspedagogiikka on pedagogista toimintaa vain silloin kun taustalla on joku tavoite miksi asiaa tehdään.

Innolla katselimme mm. kirjastossa olevia useita seikkailukasvatukseen liittyviä saksankielisiä kirjoja, joita löytyi laidasta laitaan. On hassua että Suomessa seikkailukasvatus ja elämyspedagogiikka nuorisotyön toimintamuotona on puhuttuna vähäistä, vaikka meillä on metsät ja järvet ja kaikki mahdollisuudet sitä kautta. Toisaalta kuten aiemmin totesimme, on leirityö syvä ja vahva osa suomalaista nuorisotyötä. Toisaalta, tänä päivänä kun nuorisotyön ympärillä olevissa keskusteluissa useasti nousee esille leiritoiminnan osaamisen väheneminen, tulee mieleen, että jos meillä alettaisiin vahvemmin nostaa elämyspedagogisten ja seikkailukasvatuksellisten työmuotojen roolia, saisimmeko sitä .

Osallisuusprojekteja:

Saimme opastuksen Aktion! osallisuuskoordinaattorilta liityen KJR:n sisällä oleviin erillisiin osallisuusprojekteihin. Saksan hallintomallin (liittovaltio, osavaltio, kaupunki) rakenteista kun puhuttiin, nousi nuorilta esille että heidän mielestään kaupunki kuuntelee, mutta osavaltio ei. Ja osavaltiiolla on päätösvalta useimpiin asioihin.

– Munchener Schulerburo – koululaisten oma yhdistys. Käytännössä noin 14-vuotiaasta ylöspäin kohdistettu, vaikka kuka tahansa koululainen voi tulla mukaan. Järjestivät koulutuksia ja seminaareja ja koululakkoja ja julkaisuja.  Esim. kuinka perustaa oppilaskunta kouluun. He tarjoavat on myös Saksan historiaan liittyen “aikatodistajia” eli henkilöitä, jotka kiertävät kouluissa ja avaavat Saksan historiaa. Ruutiin liittyvä oppilaskuntatyö on tässä hieman verrattavissa, mutta se on kuitenkin ohjattu aikuisten puolelta. Saksalaisten yhdistyksessä toiminta kumpuaa vahvemmin suoraan nuorilta.

–  KJR:n oma kampanja seuraavan vuoden kunnallisvaaleihin liittyen, ”lasten ja nuorten teesit” nettisivut ja facebook:

www.die-aktion-menchen.de

https://www.facebook.com/Platzda2014?fref=ts

–  Paikallinen nuorisovaltuusto – 200 koulua asettaa ehdokkaat ja heistä valitaan 18 vuodeksi. Toimii suoraan kaupungin keskushallinnon alaisuudessa, joka vahvistaa heille budjetin vuosittain. München on tässä jonkinlaisessa pilottikaupungin roolissa ilmeisesti osavaltion tasolla.

– Münchener jugend- und kinderforum, paikallinen lasten ja nuorten foorumi. Siitä tarkemmin omassa artikkelissaan.

 

kjr-muenchen-1

Opintomatkamme Münchenissä alkoi hyvin luonnollisesti vierailulla yhteen tärkeimmistä nuorisotyötä tekevistä tahoista. Kreisjugendring München-Stadt, eli KJR, on 70 paikallisen nuorisojärjestön muodostama yhteistyötaho Münchenissä. Yhteistyön lisäki KJR on hyvin merkkittävä palveluiden tuottaja, joka työllistää noin 500 henkilöä ja ylläpitää mm. 50 nuorisokeskusta ja 9 päiväkotia kaupungissa. KJR saa rahoituksena kaupungilta, ja hallinoi myös näiden varojen jakamista jäsenjärjestöilleen. KRJ myös osallistuu suoraan kunnalliseen päätköksentekoon nimeämällä omat edustajana kaupunginvaltuuston alaiseen nuorisolautakuntaan.

Jäsenistö koostuu hyvin laajasti eri nuorisojärjestöistä, partiolaisista urheilujärjestöihin ja uskonnollisista järjestöistä ympäristöjärjestöihin. Tällä hetkellä KRJ toivoisi saavan mukaan entistä enemmään eri maahanmuuttajataustaisen nuorten järjestöja. Huomioitavaa on myös että mitkään puoluepoliittisest nuorisojärjestöt eivät ole mukana. Yhteensä jäsenjärjestöjen kautta KRJ edustaa 200.000 6-27 vuotiasta müncheniläistä nuorta.

Yhtenä KJRn vahvuutena voi mainita kattavan päiväkotitoiminnan, joka osaltaan on parantamassa naisten asemaa yhteiskunnassa.

Saksalainen systeemi nuorisotoiminnan tuottamisesta eroaa suomalaisesta. Kupungilla itsellään on palvelut hyvin ohuena, ja erilaiset järjestöyhteenliittymät, kutn KJR ovat tuottamassa palveluita laidasta laitaan. Erillinen “nuorisotoimiala” omana toimintanaan on vieraampaa keski-euroopassa yleisestikin, nuorisotyö kuuluu yleensä sosiaalityöhön ja on vain osa sitä. Poliittiset nuorisojärjestöt saavat käsityksemme mukaan rahoituksensa myös suoraan liittovaltiolta, historian vuoksi poliittinen nuorisotoiminta haluttiin erottaa muusta nuorisotyöstä.

Järjestön kotisivut

Münchenin vanhassa kaupungissa sijaitseva nuorten neuvonta- ja informaatiokeskus Jugendinformationszentrum  (JIZ) on vanhin  Saksassa (avattu vuonna 1967)  ja ainoa laatuaan kaupungissa. Keskus on osa kaupungin nuorisojärjestöjen kattojärjestön, Kreisjugendringin (KJR) tarjoamaa toimintaa ja myös suurelta osin sen rahoittama. Keskus on auki maanantaista perjantaihin klo 13–18,  jolloin työntekijät ovat tavoitettavissa paikan päällä sekä puhelimitse ja sähköpostitse. Keskuksen pääasiallisena kohderyhmänä ovat 14–27-vuotiaiden nuorten lisäksi nuorten kanssa työskentelevät toimihenkilöt. Keskuksella on käyntikertoja tai puhelin- ja nettikontakteja vuodessa n. 14 000 (tieto vuodelta 2012). Työntekijöitä keskuksessa on 2 1/2, kokopäiväiset hallintosihteeri ja sosiaalityöntekijä sekä osa-aikainen sähköisen tapahtumakalenterin päivittäjä.

Keskuksen toiminta voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: nuoria kiinnostavan ja heille tarpeellisen informaation kokoaminen ja jakelu, henkilökohtainen neuvonta sekä erilaisten ongelma- ja kriisitilanteiden ratkaiseminen.

Keskuksesta löytyy uskomaton määrä, verkkosivuilla olevan tiedon lisäksi, painettua materiaalia mm. maan poliittisesta historiasta, seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä, terveydenhoidosta, nuorten oikeuksista ja lukuisista muista nuorten elämään liittyvistä teemoista. Uutta esitemateriaalia tai verkkosisältöä tuotetaan nuorten omien toiveiden perusteella.

Keskuksen tarjoamat neuvontapalvelut ovat monipuoliset; tiistaisin on tarjolla lakiasioihin liittyvää apua, jolloin käytettävissä on vapaaehtoistyötä tekevän lakimiehen lisäksi sosiaalityöntekijä. Keskiviikkoisin koulunsa lopettava nuori saa tietoa ammattiin tai jatkokoulutukseen liittyvistä mahdollisuuksista tai avoinna olevista työpaikoista. Torstaisin on tarjolla opastusta ulkomailla tapahtuvaan työntekoon tai opiskeluun sekä apua taloudellisen tilanteen suunnitteluun, yleensä velkaantumiseen liittyvien ratkaisujen löytämisessä.

Keskus tarjoaa myös tilan ja mahdollisuuden selvittää koulukiusaukseen tai saksalaisen ja turkkilaisen kulttuurin yhteentörmäykseen liittyviä riitatilanteita ja konflikteja. Keskuksen tilat tarjoavat neutraalin ympäristön osapuolille, ja keskuksen kontakteilla tilanteeseen on mahdollista tuoda ulkopuolinen ammattilainen sovittelijaksi.  Mielenkiintoisena kuriositeettina todettakoon: että turkkilaisista nuorista tytöt ottavat keskukseen itse yhteyttä ja pyytävät apua, poikien ongelmien ratkaisemisessa keskuksen ensimmäinen kontakti on tavallisesti pojan äiti.

Tapaamisen jälkeen ryhmämme keskusteli keskuksen toiminnasta ja vertailimme sitä Helsingissä olevaan tarjontaan. JIZia vastaavaa toimintaa hoiti Helsingissä aikaisemmin Rautatieasemalla, Lasipalatsilla sekä syrjempänä Kampissa toiminut Kompassi (www.kompassi.info), jonka toiminta on nyttemmin siirtynyt kokonaan verkkoon. Keskustelimme pitkään JIZin tarjoaman painetun materiaalin määrän tarpeellisuudesta. Jollei kyseessä ole saksalaiseen kulttuuriin kuuluva erityispiirre arvostaa nimenomaan paperilla olevaa tietoa, tuntui meistä että painokuluihin kuluva merkittävä rahamäärä voitaisiin käyttää myös toisin, esimerkiksi työntekijöiden määrän lisäämiseen?

Herttoniemessä sijaitseva Diakonissalaitoksen pyörittämä ¡Vamos! -keskus (www.vamosnuoret.fi) tekee etsivää nuorisotyötä, tarjoaa harrastusmahdollisuuksia ja tukee nuorta ottamaan tukevia askeleita tulevaan koulutus- tai työpaikkaan. Ryhmämme keskusteli pitkään ajatuksesta, että myös keskustaan olisi hyvä saada taas tilat, josta nuori voi saada elämäänsä liittyvää tietoa ja neuvontaan.

Jos Münchenissä liikut, niin paikka löytyy osoitteesta Herzogspitalstrasse 24, 80331 München. Ja netissäkin voi toki tutustua, silloin oikea osoite on www.jiz-muenchen.de!

Raportoinnin toimittivat: Taru Wallenius, Markus Seppälä, Anssi Lahnalampi ja Katri Kairimo

bild 2

 

Vi besökte Freizeitstätte Laimer und Abenteuerspielplatz tisdagen den 5.11. Stället är en ungdomsgård med en äventyrs lekplats.
Ungdomsgården är rätt ny och har varit i bruk i två år nu och har ca 70 besökare per dag och 80 % av barnen och ungdomarna
på gården är immigranter. Ungdomarna på gården har en bättre könsbalans än majoriteten av ungdomsgårdarna i München,
40 % är flickor och 60 % pojkar medan det på många håll är mycket större skillnad. Verksamheten består av flera olika delar:
en öppen klubb för 10-18 åringar på vardagar från klockan 15-21, äventyrslekplatsen som är menad för 5-13 åringar och så
medverkar det i ett pilotprojekt med ca 20 ungdomar.

Pilotprojektet har startats av staden och idén är att utsatta barn får hjälp på detta sätt, t.ex. immigranter vars föräldrar inte har kunskap i det lokala språket eller skolsystemet kan ha svårt att få hjälp med skolarbetet hemifrån. De får leka, öva sig på sociala färdigheter, varm mat och hjälp med läxorna. De som hör till dessa 20 ungdomar har skrivit under kontrakt var de lovar att hålla sig till programmet. Dessa kontrakt görs för att barnet ska själv vela vara där och lära sig att ta ansvar. Via ungdomsgården får de då stöd som är väldigt viktigt. Personalen har också kontakt med föräldrarna. I början av programmet så får barnet prövar först i en månad om programmet lämpar sig för dem. Om det inte känns att det fungerar så görs inget kontrakt.

Man har också vissa tider i veckan då de har skilda pojk- och flickgrupper, då sysslar de både med aktiviter som det ena könet är mer intresserade av samt sitter ner och talar om könsspecifika frågor som man inte vill dela med alla. De försöker också arbeta med de äldre ungdomarna för att hjälpa dem att planera sin framtid och hitta det som de verkligen vill göra med sina liv. Ungdomarna har möjlighet att planera egna evenemang på ungdomsgården, om de vill ha en Halloween fest så får de möjligheten att planera festen, allt från dekorationer till marknadsföring.

Äventyrslekparken är en stor del av ungdomsgårdens verksamhet. Lekpraken har byggts utifrån barnens idéer tillsammans med barnen. De har spikat och sågat tillsammans med de vuxna från ungdomsgården. Säkerhetsreglerna säger att någon måste övervaka barnen då de leker i parken. Då barnen kommer till lekparken går man igenom hela parken med dem och förklarar att det är farligt och att de måste vara försiktiga och ta ansvar över sig själva. Detta förfarande gör att lekparken är enligt lagen okej och betyder att ungdomsgården inte är lagligt ansvarig. Lekparken är endast byggd av trä och spik, materialet är sponsorerat av staden och t.ex. plankorna har donerats från Oktoberfest. De får ett årligt bidrag på 5000 euro från staden och KJR för lekparken. Grannarna uppskattar stort lekparken och ungdomsverksamheten på gården, de fungerar också delvis som vakter och bryter sig någon in på lekparken brukar de ringa polisen för de värnar om parken och vill inte att någon skall skada den.

Besöket på Freizeitstätte Laimer und Abenteuerspielplatz var mycket givande och gav oss en massa idéer som vi kan föra med till ungdomsverksamheten i Finland.

Miivi & Christa

 

bild 3

Münchenin rautatieasemalta etelään sijaitsee Multikulturelles Jugendzentrum – monikulttuurinen nuorisokeskus, joka on toiminut jo 50 vuotta. Ryhmämme vieraili paikassa opintomatkan ensimmäisenä päivänä. Keskuksessa meidät vastaanotti nuorisokeskuksen johtaja, Ismail Sahin, joka kertoi meille talon monipuolisesta toiminnasta.

Nuorisotalon pääkohderyhmänä ovat 8-18 vuotiaat lapset ja nuoret ja päivittäin talolla vieraillee 50-60 kävijää. Kävijöitä on jopa 25 eri kulttuurisesta taustasta. Talon toiminta on erittäin monimuotoista: alakerrasta löytyy lapsille liikunta- ja kuntosali, musiikkistudio ja näytelmäkerhon tilat. Yläkerrassa sijaitsee talon suurempi monitoimisali, pelejä, nuorten sisustama kahvila jossa tarjotaan lapsille maksutonta, lähituotettua välipalaa. Pihalla voidaan kasvattaa mausteita, vihanneksia ja yrttejä kun urheilukentällä voi pelata pelejä päivittäin. Toiminta on avointa myös lasten vanhemmille. Myös naapurusto otetaan toimintaan mukaan ja heidän suhtautumisensa nuorisotaloon on erittäin myönteistä. ‘

Nuorisotalo järjestää myös työpajoja filmityöpajoista musiikkityöpajoihin ja paljon muita tapahtumia vuoden aikana. Lisäksi lapset voivat löytää harrastusmahdollisuuksia suljetuista pienryhmistä. Yhteistyössä toiminnassa ovat yliopistot ja muut korkeakoulut, sekä paikalliset yritykset. Talossa työskentelee neljä vakituista työntekijää sekä osa-aikaisia vapaaehtoisia ja harjoittelijoita. Talo saa rahoituksensa kattojärjestöltään KJR:ltä (Kreisjugendring) joka puolestaan saa sen kaupungilta. Toimintaa rahoitetaan lisäksi yritysyhteistyön, esimerkiksi hotellien avulla ja yksityisin lahjoituksin. Esimerkiksi talon musiikkistudion kalusto on saatu lahjoituksena paikalliselta julkkikselta.

Vaikuttavinta oli se, että talon toiminnassa otetaan kaikki kulttuurit huomioon yhdenvertaisesti. Kiinnostavaa oli myös vanhempien aktiivinen osallistuminen sekä rahoituksen saaminen myös yritysyhteistyöllä.

Raportoijat: Meeri Väänänen, Klaus Sallinen, Jenni Kangasmäki ja Tuula Ylänne

DSC00586

 

Lasten ja nuorten omaehtoinen ja ohjattu harrastustoiminta on äärimmäisen kustannustehokas tapa tukea lasten ja nuorten kasvua. Iso osa Helsingin ja pääkaupunkiseudun harrastustoiminnasta on varhaisnuoriso- ja nuorisoyhdistysten toteuttamaa. Nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukeminen on olennainen osa niin poliittisten kuin muiden järjestöjen aatetta ja kasvatustavoitteita. Harrastustoiminta ja järjestöt ennaltaehkäisevät tehokkaasti syrjäytymistä ja viime aikoina nuorisojärjestöissä on ohjattu resursseja vahvasti myös esimerkiksi monikulttuuriseen työhön.

Viime aikoina keskustelussa (mm. pääkirjoitus HS 31.7.) esillä olleet puheet nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjen tukemisesta kummeksuttavat.

Me Helsingissä toimivat nuorisojärjestöt olemme kiitollisia kaupungilta saamastamme tuesta. Julkisuudessa esiintuotu avustuspolitiikka antaa meistä ja koko nuorisotoiminnasta vääristyneen kuvan. Useimmat järjestöt elävät käytännössä kuitenkin kädestä suuhun. Kannatamme erittäin vahvasti avoimuuden lisäämistä avustusprosessin valmistelusta aina päätöksentekoon asti, mutta peräänkuulutamme myös yhtenevää linjaa eri virastojen välillä.

Esimerkiksi lapsille ja nuorille tarkoitetun kesätoiminnan järjestämistä tuetaan tällä hetkellä hyvin eri tavoin Helsingin eri virastoissa.

Lasten ja nuorten harrastustoiminnan turvaaminen vaatii järjestöjen tukemista. Nuorisoasiain neuvottelukunnan vuonna 2013 teettämä nuorten vapaa-aikatutkimus osoittaa, että nuorista 85 prosenttia sanoo harrastavansa jotain. Tuhannet vapaaehtoiset nuoret ja aikuiset tekevät korvaamattoman tärkeää työtä lasten ja nuorten kanssa viikoittain ympäri Helsinkiä ja samaan aikaan palkattuja henkilöitä on vain kymmeniä. Tämän päivän nuorisotyön ammatillistuessa on tärkeää, että vapaaehtoisilla on palkattuja työntekijöitä tukenaan. Pelkillä palkatuilla ohjaajilla toiminnan järjestäminen näin kattavasti ei ole taloudelliset resurssit huomioiden mahdollista.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämisestä, syrjäytymisen ehkäisystä ja eriarvoisuuden poistamisesta puhutaan paljon päätöksentekijöiden juhlapuheissa. Käytännön toimenpiteet jäävät kuitenkin häviävän pieniksi ja keskustelun näkökulmat kokonaisuuden kannalta erittäin kapeiksi.

Helsingin valtuustostrategiassa yhtenä painopisteenä peräänkuulutetaan nuorille oikeutta kuulua ja loistaa. Tutkijat ovat arvioineet, että vapaaehtoistoimintaan laitettu euromäärä kuusinkertaistuu, kun arvioidaan siihen liittyviä kansantaloudellisia vaikutuksia. Me Helsingissä toimivat nuorisojärjestöt toivomme juhlapuheiden näkyvän myös kaupungin vuoden 2014 talousarviossa.  Järjestöjen ja nuorisotyön tukeminen ennaltaehkäisevässä työssä todellakin kannattaa.

Riikka Nenonen

Helsingin nuorisoyhteistyö – Helsinki-Team ry, puheenjohtaja

*********

Mielipidekirjoitus lähetetty Helsingin Sanomiin 16.8.2013. Kirjoitusta ei ole julkaistu.

« Older entries

n/a